Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 6/2015
Hevosen herpesviruksia (Equine Herpes Virus, EHV) tunnetaan useita eri tyyppejä, ja niitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Parhaiten tunnettuja ovat EHV1 – ja EHV4-viruksen aiheuttamat tautimuodot. Todennäköisesti lähes kaikki hevoset ovat EHV4:n kantajia, ja merkittävä osa myös EHV1-kantajia. Hevosmäärän kasvu ja hevosten runsas liikkuminen lisäävät aina myös tarttuvien tautien riskiä. Tarttuvien tautien vastustaminen vaatii hevosenomistajilta ja tallinpitäjiltä avointa tiedotusta ja yhteistyötä, mutta hysteriaan ei ole syytä sortua.
Suuri osa jo yksivuotiasta varsoista on sairastanut EHV4-viruksen aiheuttaman hengitystietulehduksen ja jääneet viruksen kantajiksi. Kantajilla virus piileskelee imusolmukkeissa ja hermokudoksissa, ja voi aktivoitua uudelleen stressitilanteessa – esimerkiksi varsan vieroituksen, tallin vaihdoksen tai kilpailumatkan yhteydessä. Huono talli-ilman laatu rasittaa hengitysteitä tarpeettomasti ja edesauttaa myös herpestartuntojen leviämistä ja voi vaikeuttaa taudin oireita. Hevosen herpesvirus ei tartu ihmiseen.
Herpesviruksen aiheuttama hengitys tietulehdus on tyypillisesti nuorten hevosten vaiva. Vanhemman hevosen, jonka elimistö on kohdannut viruksen jo aiemmin, oireet ovat usein lieviä tai voivat jäädä jopa huomaamatta. Tyypillisinä oireina todetaan kuumetta, sierainvuotoa ja ruokahaluttomuutta.
Hengitystiesairauden aiheuttajan tunnistaminen oireiden perusteella on mahdotonta, koska useat eri taudit oireilevat samoin tavoin. Tarkka diagnoosi voidaan saada toteamalla virus taudin alkuvaiheessa otetusta sierainlimanäytteestä tai abortoidusta sikiöstä. Hevosen verinäytteestä voidaan tutkia herpesviruksen vasta-aineita. Diagnoosiin pääsemiseksi pitää samasta hevosesta ottaa kaksi verinäytettä noin kahden viikon välein, jotta vasta-ainetasoja voidaan verrata keskenään.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)